Koukkuselkä-blogi

Koukkuselka-blogi_2

 

10.1.2021 Alaselkäkipu

Tällä kertaa yksittäisen vaivan sijasta käsitellään hieman yleisemmällä tasolla alaselkäkipua. Alaselkäkivut ovat hyvin tyypillinen vaiva ja on arvioitu, että kahdeksan kymmenestä aikuisesta kärsii siitä jossain vaiheessa elämäänsä. Kivun aiheuttajat ovat kuitenkin hyvin moninaiset.

Oireiden keston mukaan vaiva jaetaan akuutiksi (alle 6 viikkoa), subakuutiksi (6-12 viikkoa) ja krooniseksi (yli 12 viikkoa). Päivittäinen vuosikausia jatkunut, kroonistunut alaselkäkipu on oma laaja aihealueensa, jota en tässä kirjoituksessa käsittele. Liikunta on avainasemassa, mutta mitä pidempään kipu on jatkunut, sen enemmän oireissa alkaa olemaan myös psyykkiset tekijät mukana ja nämä on huomioitava hoidossa.

Spesifi vai epäspesifi?

Aikajanan lisäksi vaivat jaotellaan karkeasti spesifiksi tai epäspesifiksi alaselkäkivuksi ja tämä on tärkeä jaottelu hoitolinjan valinnan kannalta. 

Spesifejä selkävaivoja ovat esimerkiksi välilevyn pullistumat, selkärankareuma, kasvaimet, murtumat yms. vaivat ja sairaudet, jotka voidaan varmentaa esimerkiksi kuvantamistutkimuksilla tai verikokeilla.

Epäspesifeiksi selkäkivuiksi kutsutaan hyvänlaatuisia selkävaivoja, joihin ei esimerkiksi kuvantamalla löydy mitään selittävää tekijää ja vakavat sairaudet on poissuljettu.

Vain n. 5-10%:ssa alaselkäkivuista selittävänä tekijänä on jokin spesifi patologinen löydös, joten n. 90% kivuista on luonteeltaan epäspesifejä.

Äkillinen kramppi alaselässä, eli ns. noidannuoli voi olla hyvinkin voimakas ja lamaannuttava, vaikka mistään vakavasta ei ole kyse ja yksittäistä selittävää tekijää ei usein löydy.

Säteilykipua alaraajaan? Iskias vai jotain muuta? Oirekuvan ja kliinisten testien avulla voidaan varsin tehokkaasti erotella hermoperäisiä heijastekipuja muista kivuista. Hyvin usein epämääräisiä heijastekipuja, etenkin pakaran ja takareiden alueelle, voi tulla lihasten triggerpisteiltä tai fasettiniveliltä.

Epäspesifien alaselkäkipujen tutkiminen ja hoitaminen on manuaaliterapeuttien (osteopaatit, naprapaatit yms.) erikoisalaa, siinä missä lääkäreiden painotus on selvästi enemmän spesifeissä vaivoissa ja sairauksissa.

Liikehäiriöt ja liikekontrollihäiriöt

Epäspesifejä kipuja voidaan jaotella vielä sen mukaan, onko kyseessä liikehäiriö vai liikekontrollin häiriö. Liikehäiriössä alaselän ja lantion alueen liike on rajoittunutta esim. kireiden lihasten tai nivelten toimintahäiriön johdosta.

Liikekontrollihäiriössä tutkittavan nivelalueen liike on tyypillisesti normaalia tai jopa liiallista, mutta liikkeen laatu on heikko. Kyseessä voi olla esimerkiksi puutteellinen lihasaktivaatio ja tätä kautta kontrollin pettäminen. Alueella voi olla myös molempia ongelmia esimerkiksi niin, että lantion seudulta tulee liiallista liikettä ja alaselän alue on aliliikkuva. Myös alaraajojen lihaskireydet ja lihasepätasapainot voivat toisinaan olla alaselkäkipujen taustalla aiheuttaen painetta lannerangan nivelille ja lihaksille.

Miten hoidetaan?

Spesifeille sairauksille on omat kohdennetut hoitonsa sairauden mukaan. Epäspesifit kivut menevät useimmiten itsekseen ohi n. 2-4 viikossa. Tästä huolimatta on hyvä kohdistaa hoitotoimia ongelman alkulähteelle, sillä usein kipujaksot alkavat toistumaan yhä tiuhemmalla syklillä, mikäli juurisyytä ei hoideta.

Epäspesifeissä vaivoissa nyrkkisääntönä voidaan pitää ”liike on lääkettä” -sanontaa. Oli kyseessä liikehäiriö tai liikekontrollin häiriö, niin yleensä molemmissa liikunta on tärkein yksittäinen hoitomuoto. Toki liikkeiden kohdistus on tärkeää. Liikehäiriössä painotus on liikkuvuusharjoitteissa ja liikekontrollihäiriössä lihasten aktivoinnissa ja vahvistamisessa. Monesti alaselän ja lantion alueella havaitaan molempia, jolloin myös harjoitteita on oltava monipuolisesti. Vahva ja hyvin liikkuva selkä on usein terve selkä ja tämä on tärkein ennaltaehkäisevä asia.

Erityisesti liikehäiriöissä manuaaliterapia on toimivaa täsmähoitoa. Hierontaa kireille lihaksille ja manipulaatio-/mobilisaatiohoitoja jäykille nivelalueille. Lisäksi ohjatut liikkuvuusharjoitteet.

Liikekontrollivaivoissakin manuaalista terapiaa voidaan käyttää apuna, mutta siinä hoidon painopiste siirtyy usein passiivisesta käsittelystä lihasaktivaatioharjoitteisiin ja omatoimisten harjoitteiden ohjeistamiseen.

Lähteet:

Luomajoki H. 2018 Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt. Lahti: VK-Kustannus Oy

Pohjalainen T, Leinonen V. & Malmivaara A. Alaselkäkipu. 2014. Duodecim terveyskirjasto. Viitattu 15.12.2020. Alaselkäkipu (terveyskirjasto.fi)

Physiopedia: Non Specific Low Back Pain. Viitattu 13.11.2020. Non Specific Low Back Pain - Physiopedia (physio-pedia.com)

 


 

19.11.2020 Jännityspäänsärky

Kiristääkö vanne päätä? Jomotusta päässä, joka pahenee iltaa kohden? Saatat kärsiä jännityspäänsärystä.

Jännityspäänsärky on kaikista yleisin päänsärkytyyppi. Vaikka kyseessä on hyvänlaatuinen päänsärky, se voi haitata hyvin merkittävästi arkea ja aiheuttaa mm. paljon poissaoloja töistä ja koulusta.

 Tarkat mekanismit jännityspäänsäryn taustalla eivät ole selvillä, mutta tiedetään, että lihaskireydet ja psyykkinen kuormitus ovat siinä vahvasti osallisena. Näiden lisäksi myös nivelperäiset häiriöt, ryhtiin liittyvät poikkeamat sekä staattiset työasennot usein altistavat tensionaaliselle päänsärylle.

Jännityspäänsärky jaotellaan akuutiksi tai krooniseksi. Mikäli päänsärkyä esiintyy useammin kuin 14:nä päivänä kuukaudessa, luokitellaan vaiva krooniseksi. 

Oireet

Usein jännityspäänsärky alkaa niskan ja takaraivon alueelta, voimistuen päivän mittaan ja leviten koko pään alueelle. Särky voi olla myös vain toisella puolella päätä. Särkytyyppi kuvaillaan usein kiristävänä, pantamaisena tai vannemaisena tunteena sekä jomottavana särkynä. Myös vihlaisevia voimakkaampia kipuja voi esiintyä päälaella ja kallonpohjan hermoilta voi tulla sähköiskumaisia repiviä kiputuntemuksia. Päänahka tuntuu usein kireältä ja niskan sekä pään alueella voi löytyä kosketusarkoja alueita. Jännityspäänsärkyyn voi liittyä myös pahoinvointia, mutta ei kuitenkaan oksentelua. Myös huimaus ja hutera olo kävellessä voivat liittyä oireisiin.

Hoito

Akuuttiin jännityspäänsärkyyn voi käyttää tulehduskipulääkkeitä (ibuprofeeni, asetyylisalisyylihappo jne.) tai parasetamolia. Parasetamol on vatsaystävällisempi, mutta se on todettu myös vähemmän tehokkaaksi jännityspäänsäryn hoidossa. Lääkkeillä vaivaa tulisi hoitaa kuitenkin vain maksimissaan 5 päivää ja krooniseen päänsärkyyn niitä ei haittavaikutusten ja heikon tehon vuoksi suositella.

Normaalien haittavaikutusten lisäksi liiallisella lääkkeiden käytöllä on mahdollista saada ns. särkylääkepäänsärky, jota voi olla vaikea erottaa kroonisesta jännityspäänsärystä ja usein potilaalla on siinä kohtaa molemmat vaivat päällekkäin. Särkylääkepäänsärylle altistuu, mikäli lääkkeitä käytetään vähintään kolmena päivänä viikossa, kolmen kuukauden ajan.

Lääkkeiden käytön tulisikin olla vain hetkellistä oireen hoitoa akuutissa päänsäryssä ja tämän jatkoksi olisi hyvä käydä esimerkiksi osteopaatilla, fysioterapeutilla tai hierojalla, jossa voidaan oireen lisäksi myös tutkia ja hoitaa syitä oireiden taustalla. Hieronta ja muu manuaalinen terapia onkin usein tehokas apu akuuttiin jännityspäänsärkyyn.

Kroonisessakin vaivassa manuaalisella terapialla ja hieronnalla on paikkansa, mutta pelkkä lihasten ja nivelten käsittely voi jäädä lyhytaikaiseksi avuksi, mikäli juurisyihin ei puututa ja keskitytään vain passiiviseen hoitoon.

Tyypillisesti taustalla on henkistä kuormitusta kuten kovaa stressiä, ahdistusta, masennusta jne. Psyykkisten tekijöiden lisäksi ongelmia voi aiheutua esimerkiksi huonoista työasennoista, liian vähäisestä liikunnasta ja yleisistä ryhtiongelmista, jotka nyt oireilevat niska-hartiaseudun kireytenä ja päänsärkynä.

Kroonisessa jännityspäänsäryssä pitkän tähtäimen hoitona onkin suositeltavaa kaikenlainen rentoutusta lisäävä tekeminen, kuten ulkoilu, liikunta, rentouttava hieronta, kaikenlainen mielekäs harrastaminen jne. Unenlaadun merkitys myös korostuu ja työergonomiaan tulisi kiinnittää huomiota.

 

Lähteet:

Färkkilä M. Primaariset päänsäryt. 2007. Teoksessa Soinila S, Kaste M. & Somer H. (toim.) Neurologia. 2007 Helsinki: Kustannus Oy Duodecim

Atula S. Jännityspäänsärky. 2019. Duodecim terveyskirjasto. Viitattu 13.11.2020. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00024

Physiopedia: Tension headaches. Viitattu 13.11.2020. https://www.physio-pedia.com/Tension_Headaches

Marovino T. Tension-Type Headache: Evidence for Trigger Points. 2019. Practical Pain Management. Viitattu 13.11.2020. https://www.practicalpainmanagement.com/pain/headache/tension-headache/tension-type-headache-evidence-trigger-points

 


 

20.10.2020 Penikkatauti ja säären aitiopaineoireyhtymät

Penikkatauti on nimenä monelle tuttu, mutta katsotaanpa, mistä oikeastaan on kyse.

Oireet

Penikkataudin oireena on paikallinen kipu sääriluun sisäsyrjällä, joka provosoituu rasituksessa. Kivun luonne voi hieman vaihdella, mutta usein tunne on lihasten hapenpuutteen takia puristava. Jos sääriluussa tai luukalvolla on ärsytystä, niin sieltä tulee terävämpää kipua luun reunalle.

Alkuvaiheessa kipu tuntuu urheillessa, mutta ei välttämättä vielä estä sitä. Seuraavassa vaiheessa se alkaa rajoittamaan urheilua ja yhä pahentuessaan kipu alkaa tuntua jo arkisessa elämässä. Pahimmillaan kipua voi alkaa esiintymään myös levossa.

Kenelle se tulee ja miksi?

Penikkatauti voi joskus saada alkunsa traumasta, jossa lihasaitioon kohdistuu esimerkiksi voimakas isku. Ylivoimaisesti tyypillisintä on kuitenkin rasitusperäinen penikkatauti.

Vaivaa esiintyy monissa eri urheilulajeissa, joissa juostaan tai hypitään, mutta juoksijoille se on selvästi yleisintä. Arviolta jopa puolet kestävyysjuoksijoista potee penikkavaivaa jossakin vaiheessa. Toisaalta myös kuntoilija voi saada lenkkeilyn kautta kyseisen vaivan.

Usein taustalla on rasituksen äkillinen voimakas nousu tai jokin muutos aiempaan. Oliko jalassa uudet juoksukengät? Oliko juoksualusta erilainen? Tuliko pidemmän tauon jälkeen hieman liian kova lenkki äkkiseltään? Onko kuntoilusta ollut taukoa ja painoakin on hieman päässyt kertymään lisää?

Toisaalta kuormitus voi tulla jalkaan väärällä tavalla johtuen virheellisestä liikeradasta lonkassa, polvessa, nilkassa tai jalkaterässä.

Säären alueen lihasepätasapaino sekä lihaskireydet myös altistavat penikkataudille. Etenkin pohkeen puolelta löytyvän soleuslihaksen ja lihaskalvon kireyttä pidetään merkittävänä tekijänä penikkataudin synnyssä.

Vaivan fysiologia

Kipua aiheuttaa aitiopaineoireyhtymä, luukalvojen, jänteiden ja lihaskalvojen ärsytys tai sääriluun mikrovauriot. Usein kyseessä on jonkinlainen yhdistelmä edellä mainituista.

Aitiopaineiden noususta johtuvaa vastaavanlaista ongelmaa voi syntyä myös säären etuosalla sijaitsevaan lihasryhmään ja silloin puhutaan etummaisen aition oireyhtymästä (anterior compartment syndrome). Myös säären ulomman lihasaition (lateral compartment) ongelmat ovat mahdollisia, joskin erittäin harvinaisia.

Mistä aitiopaineoireyhtymässä sitten on kyse?

Raajojen lihakset on jaoteltu omina ryhminään lihasaitioihin, joita rajaavat lihaskalvot eli faskiat. Säären alueella on useampia lihasaitioita (4-5) ja näistä takimmainen syvä aitio liittyy penikkatautiin. Liiallisen rasituksen tai säären alueelle kohdistuvan vamman seurauksena aition sisällä oleva lihasryhmä voi alkaa turpoamaan ja tästä aiheutuu lihasaition sisäisen paineen nousu, jolloin lihasten verenkierto häiriintyy. Penikkataudissa kipua voi joskus tulla myös ilman selkeää aitiopaineiden nousua, kun lihaskalvojen ja lihasten kiristyminen aiheuttaa ärsytystä kiinnitysalueeltaan luukalvolle.

Hoito

Kun kyse on rasitusvammasta, hoidon kulmakivenä on lepo kipua provosoivista harjoitteista. Kuitenkin käytännössä kaikkea, mikä ei provosoi oireita, voi tehdä. Tyypillisesti ainakin uinti, pyöräily, vesijumppa ja monet kuntosaliharjoitteet ovat tällaisia liikuntamuotoja. Oireiden hävittyä tulee juoksua ja hyppelyä sisältävät harjoitteet tehdä kevennettynä sekä porrastetusti lisätä rasitusta.

Äkillisesti alkaneet ja hyvin voimakasoireiset akuutit aitiopaineongelmat (voimakas ”puristava” kipu, joka tuntuu levossakin ja johon voi liittyä voima- ja tuntopuutoksia alaraajassa) on syytä käydä näyttämässä lääkärillä välittömästi, sillä pahimmillaan kova aitiopaineen nousu voi johtaa peruuttamattomiin lihas- ja hermovaurioihin."

Alueen hieronta, ravistelu ja muu manuaaliterapia usein tukee myös paranemisprosessia. Kipulääkitystä voi käyttää tarvittaessa hoidon tukena. Täysin samat hoitoperiaatteet pätevät myös säären etummaisen aition oireyhtymään. Mikäli vaiva jatkuu hyvin pitkään, eikä konservatiivisilla hoitokeinoilla saavuteta tulosta, voidaan harkita leikkaushoitoa.

Ennaltaehkäisy

Kivunhoidon lisäksi on aina tärkeää selvittää syyt rasitusvamman taustalla. Oliko kyse vain hetkellisestä ylirasituksesta esim. uusien kenkien tai harjoitusohjelman muutoksen takia, vai onko alaraajojen liikeradoissa jotain pielessä, joka aiheuttaa liiallisen rasituksen?

Altistavia tekijöitä liialliselle rasitukselle ovat esimerkiksi jalkaterän ylipronaatio, ylemmän tai alemman nilkkanivelen toimintahäiriöt, polven asentovirheet, huono lantio- ja keskivartalokontrolli, ylipaino ja säären alueen lihasepätasapaino.

Penikkataudin ennaltaehkäisyssä tärkeää on oikeanlaiset urheilujalkineet, sopiva juoksualusta, rasituksen järkevä porrastaminen sekä monipuolinen harjoittelu ja lihasten vahvistaminen.

Näiden lisäksi lihashuoltona venyttelyä ja hierontaa sekä nopea puuttuminen mahdollisiin alkaviin ongelmiin, jolloin ne on helpointa korjata.

 

Lähteet:

Luomajoki H. 2018 Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt. Lahti: VK-Kustannus Oy

Peltokallio P. 2003. Tyypilliset urheiluvammat. Vammala: Medipel Oy

Ristiniemi J. 2012. Sääriluun rasitusvammat & krooninen lihasaitio-oireyhtymä. Teoksessa Kiviranta I & Järvinen M (toim.) Ortopedia. Helsinki: Kandidaattikustannus Oy

Physiopedia: Shin-splints. Viitattu: 14.10.2020.  https://www.physio-pedia.com/Shin-splints

 


 

23.9.2020 Pukkaako TOSsia? 

Kansankieleenkin on yleistynyt termi TOS. Mistä ihmeestä tässä on oikein kysymys?

TOS eli Thoracic outlet -syndrooma tarkoittaa rintakehän yläaukeaman (solisluun ja
ensimmäisen kylkiluun välinen tila) ahtautumista niin, että yläraajaan menevät hermot
tai verisuonet jäävät puristuksiin.

Tämä puristus aiheuttaa erilaisia oireita, joilla vaiva ilmoittelee itsestään. Yleisimmin
näitä on mm. kipu niska-hartiaseudulla ja kädessä sekä käden puutuminen, pistely,
tunnottomuus ja voimattomuus.


Tiesitkö muuten, että puutuminen viittaa usein hermoperäiseen vaivaan?

Erityisesti käden puutuminen ja voimattomuus provosoituvat, kun kädet ovat
yläasennossa. Esimerkiksi verhojen ripustaminen tai lampun vaihtaminen voi olla hyvin
vaikeaa. Joskus jo esimerkiksi hampaiden pesu provosoi voimakkaat oireet käteen ja
toisaalta selällään kirjan lukeminen sängyssä voi olla hankalaa.


TOS-vaivat voidaan jakaa kolmeen pääryhmään, joista selvästi yleisin on neurogeeninen
eli hermoperäinen TOS.


Selvästi yli 90% kaikista TOS-tapauksista on epäspesifejä, eli ns. toiminnallisia vaivoja.
Tällöin kyseessä on tyypillisimmin kaulan alueen lihaskireydet tai pienen rintalihaksen
kireys. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi huonoista työasennoista
kireytynyt lihas painaa hermoa aiheuttaen oireen.

Alueen lihaskireydet voivat johtua esim. staattisista ja yläraajapainotteisista
työasennoista, vähäisestä tai liian yksipuolisesta liikunnasta, huonosta niska-
hartiaseudun ryhdistä ja näihin liittyvästä niskan alueen poikkeavasta fysiologisesta
kuormituksesta.

Hyviä uutisia! Näissä tapauksissa voit itse vaikuttaa vaivaan!

Vaivan toteaminen ja hoitaminen

Diagnoosi on TOS:n suhteen hieman haastava, sillä kuvantaminen on ratkaisu ainoastaan
tapauksissa, joissa jokin rakenteellinen muutos aiheuttaa oireen. Siksi yleensä oiretta
määritellään pois sulkemalla muita vaivan aiheuttajia ja sen perusteella tekemällä
koehoito, joka voi olla esimerkiksi hierontaa, osteopatiaa tai fysioterapiaa.

TOS hoidetaan pääsääntöisesti konservatiivisesti. Tämä tarkoittaa kaikkea ei-
leikkaushoitoa, eli tässä tapauksessa lähinnä omatoimisia harjoitteita sekä lihasten
hierontaa ja mahdollista nivelkäsittelyä.

 


Lähteet:

Vastamäki M. Lindgren KA. & Gockel M. 2000. Thoracic outlet -syndrooma (TOS).
Teoksessa Vastamäki M. Vilkki S. Raatikainen T. Viljakka T. Jaroma H. Göransson H. &
Jokiranta J (toim.) Käsikirurgia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim

Arokoski J. Karppinen J. Lindgren KA. Vastamäki H. Vastamäki M. Ristolainen L & Laimi
K. 2017. Aikakauskirja Duodecim: Rintakehän yläaukeaman oireyhtymä - toiminnallinen
yläraajavaiva.Viitattu 7.9.2020
https://www.duodecimlehti.fi/duo13759

Sanders RJ. 2015. NORD: Thoracic Outlet Syndrome. Viitattu 7.9.2020
https://rarediseases.org/rare-diseases/thoracic-outlet-syndrome/

Physiopedia: Thoracic Outlet Syndrome (TOS). Viitattu 7.9.2020
https://www.physio-pedia.com/Thoracic_Outlet_Syndrome_(TOS)